giglinger

Giglingerin sinänsä mielenkiintoisesti groovaavaa teknopunkrockmetelisoppaa haittaa hienoinen puuduttavuus ja vokalistin sävytön ilmaisu. Toisaalta on mukavaa, että täältä Suomestakin löytyy yhtye joka arvostaa vanhaa kulttiorkesteri The Fallia, ja antaa sen kuulua musiikissaan.
Big Muff –seiskassa hienointa on soundit. Muhkea säröskeba ja maukas konepoljento vetävät mukaansa monotonisista sävellyksistä huolimatta. Pelkkä äänimaailma ei kuitenkaan kanna neljän samankuuloisen esityksen läpi, vaan jotain substanssia tahtoisi mielellään kuulla. Laulumelodioita tai tarttuvia kertsejä ei juuri löydy, eikä niitä välttämättä kaivatakaan tällaisessa musiikissa, mutta selkeämpiä identiteettejä biiseille kyllä soisi.
Musiikissa esiintyy toki säästeliäästi melodisia koukkuja, mutta laulaja ei muuntaudu tilanteen mukaisesti vaan sama särjetty, hieman rasittuneen oloinen kähinä pysyy lähes muuttumattomana läpi EP:n. Variaation suhteen joukosta erottuu parhaiten viimeinen raita, 419, lähinnä melodisemman vokaali- ja kitaratyöskentelyn ansiosta. Parhaaksi esitykseksi nousee kuitenkin nimibiisi, joka kaikessa yksinkertaisuudessa toimii loistavasti.
Giglingerin musiikki tuntuu vielä tässä vaiheessa hieman raakilemaiselta, mutta uskon että pienellä hiomisella yhtye saa todella vaikuttavaa jälkeä aikaiseksi. Näkemystä ja taitoa ainakin löytyy. (Tom Sundberg 3/5)