giglinger

Helsinkiläisnelikko paahtaa usvaa putkeen rupisella rockilla, jossa kerosiininkatkuista taivallusta maustetaan kaaosefekteillä ja ohjelmoinnilla NINin ja Ministryn hengessä. Sekoitus punkin hyökkäävyyttä, stonerin jyrää ja industrialin synkkiä maisemia kaahaa kovaa, eikä juuri pysähtele miettimään minne on menossa tai miksi. Soitossa kuuluvat pienet kompastelut lienevät ihan suunniteltuja ja sellaisina ihan piristäviä. Neo-tekno-urut ovat ehkä liiankin kylmiä ja persoonattomia. Ankaraa ja melkoisen totista rokkijyrää.
Hyvää: armottomuus, tiukkuus
Kehitettävää: hiukan yksipuolista synkkyydessään, biisimateriaali aika tasapaksua. (IV)